Rousku and Raninen are fleeing their unemployment by setting up a construction company. Occupational illiteracy is not an obstacle and accounting is fine when Rouskun's mate deals with things. The entrepreneurs know that the poor can be, but not artificial. But what's the point for the scratchy women? Especially when Rousku gets to look in the mirror again and find out what kind of father, such a daughter.

Rousku työskentelee edelleen Katajan rautakaupassa. Enää hänelle ei varaston puolella töitä ole, vaan hän yrittää selviytyä kaupan puolella asiakaspalvelutehtävissä yhdessä avovaimonsa Karitan kanssa - erittäin huonolla menestyksellä. Rousku ei ylenpalttisessa valitustulvassa kauaa kassalla homehdu, vaan joutuu jättämään työnsä liittyen työttömien suureen joukkoon, entisen työkaverinsa Ranisen seuraksi. Rousku ja Raninen saavat sen kuuluisan suuren idean ja perustavat rakennusalan yrityksen. Ammattitaidottomuus ei ole este ja kirjanpitokin on kunnossa, kun Rouskun anoppi hoitelee asiat. Duunariyrittäjät tietävät, että köyhä saa olla, muttei keinoton. Mutta minkä mahtaa alati umpikieroille naisille? Varsinkin, kun Rousku saa jälleen katsoa peiliin ja todeta, että millainen isä, sellainen tytär.