The director Lauri Nurkse tells that Veijarit is a film about "arjensietokyvyttömyys" (= inability to tolerate everyday life) and about the Peter Pan complex. The main actor Mikko Leppilampi says it's about "kolkyttoistavuotiaat" (= thirtyeenagers = people of thirty behaving like teenagers). An immediate reference point is the commedia all'italiana of the 1950s and the 1960s, the black comedy often exposing the infantile stage of development of the Italian male. Saku and Ässä are anti-heroes, but we never fail to sense the humanity behind their shallow and crazy ways. Veijarit is a satire and a parody of a superficial way of life, but there is a vitality in the protagonists that we feel can lead them to a more meaningful stage of existence after the prolonged youth full of sound and fury. There is a motif of transcendence in the imagery of flying: will the balloons carry me or will they burst.

Vältelläkseen normaalia elämää ja tunteakseen itsensä ikuisesti nuoriksi, Saku ja Ässä yllyttävät toinen toistaan yhä hurjimpiin ja huvittavampiin tempauksiin. Veijarit hurmaavat naiset sukkeluudella, ratkovat ongelmat kuin koulupojat eivätkä juuri murehdi tulevaisuudesta. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Ässä tapaa Annan.

Комедия о дружбе двух парней, их желанием жить и наслаждаться каждым днем. Желание выглядеть молодыми и вести себя как школьники, парни постоянно попадают в курьезные ситуации с женщинами.