Klaus Härö is a Finnish film director. Härö studied film directing and screenwriting at the Aalto University School of Arts in Helsinki and graduated with a Master of Arts degree in 1999.

Härö's graduation film Nattflykt (Into the Night) won the Children's Jury Honorary Mention at the 2000 Berlin Film Festival, The Golden Cairo Award at the 2001 Cairo Children's Film Festival and the first prize at the 2001 Argentine Children's Film Festival. Härö's documentary film Kolme toivetta (Three Wishes) was awarded as the best documentary film of the Nordic public service broadcasters exchange programme Norvision 2001. It also received the Joan Harms Honorary Award in Finland and the Telvis Honorary Award in 2002. In 2009 Postia pappi Jaakobille (Letters to Father Jacob) won both the special award of the church and the festival's audience vote at the 2009 Nordic Film Festival Lübeck. At the Mannheim-Heidelberg Film Festival in November 2009, the film won the main prize. In the same month, the film won the main prize, at the Cairo International Film Festival. Estonian-Finnish co-production Vehkleja (The Fencer), directed by Härö, was nominated for the Golden Globe Award for Best Foreign Film. It was also selected as Finland's official Academy Award nominee for Best Foreign Language Film.

Klaus Juhani Härö (s. 31. maaliskuuta 1971 Porvoo) on suomalainen elokuvaohjaaja.

Teini-ikäisenä Härö harrasti elokuvia ja tutustui Ingmar Bergmanin ja Martin Scorsesen tuotantoon. Murrosikäisenä hänen elämäänsä liittyivät oleellisesti Raamatun tutkiminen ja uskonnollisten asioiden pohdinta. Tuossa vaiheessa hän piti papin ammattia varteenotettavana uravaihtoehtona.

Härö opiskeli Taideteollisen korkeakoulun elokuvataiteen laitoksella ohjauksen ja käsikirjoituksen linjalla ja valmistui taiteiden maisteriksi vuonna 1999. Opintojensa aikana ja niiden jälkeen hän on ohjannut lyhytelokuvia ja dokumenttielokuvia televisioon. Härön ensimmäinen lyhytelokuva Johannes 10–11 vuotta oli lastenelokuva. Hän on sen jälkeenkin työskennellyt usein lasten ja nuorten kanssa. Härön tutkintoelokuva Yölento (Nattflykt, 1999) sai lastenjuryn kunniamaininnan vuoden 2000 Berliinin elokuvajuhlilla, The Golden Cairo Awardin Kairon lastenelokuvajuhlilla 2001 sekä ensimmäisen palkinnon Argentiinan lastenelokuvafestivaaleilla 2001.

Härön dokumenttielokuva Kolme toivetta (2001) palkittiin pohjoismaisten yleisradioyhtiöiden Norvisionin parhaimpana dokumenttielokuvana 2001. Lisäksi se sai Suomessa Joan Harms -kunniapalkinnon ja Telvis-kunniapalkinnon 2002. Vuoden 2007 huhtikuussa Svenska kulturfonden myönsi Härölle säätiön suuren kulttuuripalkinnon (15 000 euroa).

Härön ohjaaman Näkymättömän Elinan (2002) tapahtumat sijoittuvat 1950-luvun Tornionlaaksoon. Elokuvan pääosassa on 10-vuotias Elina, joka kohtaa vaikeuksia suomen kielen käyttöön jyrkän kielteisesti suhtautuvan opettajan alaisuudessa. Härön seuraava ohjaustyö oli sotaorpojen kohtaloa kuvaava elokuva Äideistä parhain (2005). Vuonna 2007 Härön ohjaama Uusi ihminen voitti Shanghain kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla Juryn Grand Prix’n. Huhtikuussa 2010 Härö palkittiin vuoden nuorena menestyjänä. Vuonna 2012 hän sai kirkkotaiteen Engel-palkinnon.

Härön ohjaama Miekkailija (2015) oli ehdolla parhaan ulkomaisen elokuvan Golden Globe -palkinnon saajaksi. Se valittiin myös Suomen viralliseksi Oscar-palkintoehdokkaaksi parhaan vieraskielisen elokuvan sarjassa. Elokuva voitti Yhdysvalloissa Stony Brookin elokuvajuhlilla parhaan kokoillan elokuvan palkinnon heinäkuussa 2016.

Härön piti ohjata elokuva, työnimeltään Suomen kuningas, joka olisi kertonut Hessenin prinssistä Friedrich Karlista, josta piti tulla Suomen kuningas. Suomalais-saksalaiselle elokuvalle myönnettiin kesällä 2016 Elokuvasäätiön 750 000 euron tuki, mutta elokuvaprojekti keskeytettiin alkuvuodesta 2017.

Häröltä tuli ensi-iltaan tammikuussa 2019 taidemaailmaan sijoittuva Tuntematon mestari -elokuva. Sen jälkeen on tarkoitus kuvata Isossa-Britanniassa My sailor, my love -niminen, budjetiltaan 8–10 miljoonan euron elokuva, jonka kuvauksien oli määrä alkaa vuonna 2019. Tämän asemesta valmistui kuitenkin vuonna 2020 suomalainen, ruotsinkielinen elokuva Livet efter döden (Elämää kuoleman jälkeen), jonka tausta on omaelämäkerrallinen: äidin kuolema.

Kriitikko Arto Pajukallio on luonnehtinut Häröä pienten, heikkojen ja jotain menettäneiden kuvaajaksi. Häröä on pidetty Aki Kaurismäen hengenheimolaisena pieneen ihmiseen kohdistuvan kiinnostuksensa vuoksi, vaikka tyyleiltään he ovatkin erilaisia ohjaajia.